ΑΝ ΠΕΘΑΝΕΙΣ ΠΡΙΝ ΠΕΘΑΝΕΙΣ, ΔΕ ΘΑ ΠΕΘΑΝΕΙΣ ΟΤΑΝ ΠΕΘΑΝΕΙΣ

(ΠΑΡΟΙΜΙΑ ΟΡΘΟΔΟΞΩΝ ΜΟΝΑΧΩΝ)

Σάββατο, 23 Μαΐου 2015

Suomen ortodoksinen kirkko

 
The map from here

Άρθρο, στα φινλανδικά, για την Ορθόδοξη Εκκλησία στη Φινλανδία και για την Ορθοδοξία γενικώς. Πηγή, εδώ. Αν έχετε φίλους Φινλανδούς, μοιραστείτε το μαζί τους· ίσως τους βοηθήσετε στις αναζητήσεις τους ή ίσως ακόμη και να αλλάξει η ζωή τους...
Ανάλογα άρθρα στο ιστολόγιό μας: Den Ortodoxa Kyrkan i Sverige (Σουηδία), Den ortodokse Kirke i Norge (1) & (2) (Νορβηγία), Den Ortodokse Kirke i Danmark (Δανία).
Δείτε επίσης, αν θέλετε, τις ενότητές Ορθοδοξία στη Σκανδιναβία

In English:

Church_of_Finland
Ortodoksi.net (Orthodoxy in Finland, briefly in English)


Suomen ortodoksinen kirkko
 
 Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika,armahda minua syntistä.(kuva © Ortodoksi.net)

http://ortodoksi.net/index.php/Suomen_ortodoksinen_kirkko

(Oheiset tiedot on tarkistettu vastaamaan tilannetta 28.10.2014)

Suomen ortodoksinen kirkko on toinen Suomen ns. kansallisista kirkoista (aikaisempi nimitys: valtionkirkko) ja se kuuluu autonomisena kirkkona Konstantinopolin ekumeeniseen patriarkaattiin. Kirkolla on siis kansalliskirkkona kirkollisveronkanto-oikeus. Kirkko noudattaa muista ortodoksisista kirkoista poiketen läntisen kirkon ns. uutta eli gregoriaanista kirkkokalenteria, muualla ortodoksisessa maailmassa noudatetaan vanhaa eli juliaanista kirkkokalenteria joko sellaisenaan tai soveltaen vain pääsiäiseen ja siitä johtuviin juhliin.
Suomen ortodoksisen kirkon korkeimpana piispana toimii Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka – tällä hetkellä patriarkka Bartolomeos I ja Suomessa korkein piispa on Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo (Leo Makkonen), joka johtaa noin 60 000 jäsenistä Suomen ortodoksista kirkkoa Karjalan hiippakunnasta, keskuspaikkana Kuopio. Suomalaisista noin reilu 1 % kuuluu ortodoksiseen kirkkoon. Oman ortodoksisen kirkkomme lisäksi Suomessa toimii ortodoksisen kanonisen perinteen vastaisesti myös toisen patriarkaatin – Moskovan ja koko Venäjän patriarkaatin – alaisuudessa olevia seurakuntia lähinnä suuremmissa kaupungeissamme. Niihin kuuluu lähinnä venäläisiä maahanmuuttajia. 

 Suomen ortodoksisen kirkon jäsenmääriä vuosina 2006, 2009, 2010 ja 2011
 
Suomen ortodoksisen kirkon kieli on suomi tai ruotsi, mutta palveluksissa käytetään satunnaisesti ja tarvittaessa myös muita kieliä kuten venäjää, kreikkaa, romaniaa ja englantia tai jopa kirkkoslaavia ja kolttasaamea.

Kirkon historia


Ortodoksisuus on levinnyt Suomeen idästä Bysantin valtakunnasta Kiovan, Venäjän ja Novgorodin kautta Karjalaan, josta se sitten on levinnyt koko Suomeen.
Suomeen ortodoksisuus saapui jo 1000-luvulla Novgorodin ruhtinaskunnasta leviten siis ensiksi Kaakkois-Suomeen ja Karjalaan. 1300-luvulla - samoihin aikoihin kun roomalaiskatolinen kirkko teki ristiretkiään läntiseen Suomeen - Suomen itäiselle alueelle perustettiin ensimmäisiä ortodoksisia luostareita ja 1500-luvulla - samoihin aikoihin kuin luterilaisuus syntyi Saksassa - ortodoksisuus oli jo melko vakiintunut etenkin Karjalassa.
Katso tarkemmin ortodoksisuuden saapuminen ja leviäminen Suomessa artikkelista: -> Suomen kirkon historian aikajana.
Alkuun Suomen ortodoksit kuuluivat Venäjän kirkon alaisuuteen ja Suomen ortodoksinen hiippakunta perustettiin vuonna 1892. Venäjän vallankumouksen ja Suomen itsenäisyyden saavuttamisen myllerryksissä liityimme 1920-luvulla Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin alaisuuteen eli jurisdiktioon ja vuonna 1923 Konstantinopolin patriarkka antoi ns. Tomos -asiakirjan, jolla kirkkomme liitettiin patriarkaattiin.

Arkkipiispat 


Suomen arkkipiispat ja hiippakuntapiispat valitsee nykyään kirkolliskokous. Aikaisemmin käytäntö oli sama molemmilla kansalliskirkoilla, piispat valitsi Tasavallan Presidentti. Kirkolliskokouksen arkkipiispan valinnan vahvistaa kanonisesti Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin Pyhä synodi ja muiden piispojen valinnan arkkipiispa.
Venäjän vallan aikana maassamme toimi neljä eri arkkipiispaa:
Kts. tarkemmin artikkeli -> Venäläiset arkkipiispat.
Konstantinopolin jurisdiktionin aikana Suomen kirkolla on ollut seuraavat arkkipiispat:
KP Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo(kuva © Pyykkönen) 
KP Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo
 

Kirkon hallinto

Ylin päättävä toimielin on Suomen ortodoksisen kirkon kirkolliskokous, joka kokoontuu vuosittain tai tarvittaessa ja jolla on apunaan myös kirkolliskokousten välisenä aikana tarvittaessa kokoontuvia valiokuntia.
Joissakin kanonisissa asioissa ylimpänä toimielimenä toimii Suomen ortodoksisen kirkon piispainkokous tai joskus jopa Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin Pyhä synodi.
Ylin toimeenpaneva toimielin on Suomen ortodoksisen kirkon kirkollishallitus, jolla on apunaan asettamiaan tarvittavia toimikuntia tai työryhmiä.
Ekumeeninen patriarkaatti toimii vanhassa Konstantinopolissa eli nykyisessä Istanbulissa Turkissa.
Kirkolliskokouksen ja kirkollishallituksen apuna toimii Kuopiossa juuri tapahtuvaan hallinnon muutosprosessiin liityvä palvelukeskus, jonka organisaatio ei vielä ole kaikilta osiltaan valmis.
Hiippakunnissa toimivat omat hiippakuntakansliansa piispojen johdolla apunaan mm. hiippakuntasihteerit ja tarvittava kansliahenkilökunta.

Suomen ortodoksinen kirkko on jakaantunut hallinnollisesti kolmeen hiippakuntaan:

Jokaista hiippakuntaa johtaa oma hiippakuntapiispa, jota tavallisemmin nimitetään metropoliitaksi (paitsi ei arkkipiispaa). Arkkipiispan apuna toimii Karjalan hiippakunnassa apulaispiispa – tällä hetkellä KS Joensuun piispa Arseni (Jorma Heikkinen) toimipaikkanaan Kuopio.


Suomen kirkon logo
Suomen kirkon logo

Hiippakuntapiispat
  • KP Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo (Leo Makkonen)johtaa Karjalan hiippakuntaa
  • KP Helsingin metropoliitta Ambrosius (Risto Jääskeläinen) johtaa Helsingin hiippakuntaa, keskuspaikkanaan Kallvik Helsingissä.
  • KS Joensuun piispa Arseni (Jorma Heikkinen) johtaa Oulun hiippakuntaa sijaisena KP metropoliitta Panteleimonin jäätyä kesällä 2013 eläkkeelle, hiippakunnan keskuspaikkana on Oulu.

Seurakunnat


Hiippakunnat ovat jakaantuneet 24 seurakuntaan, joista 11 on Karjalan, 8 Helsingin ja 5 Oulun hiippakunnassa. Seurakuntien rajat eivät kaikissa tapauksissa noudata yhden kunnan tai kaupungin rajoja, vaan niihin pääsääntöisesti kuuluu useita kuntia. Sama kunta ei kuitenkaan voi kuulua kuin yhteen ortodoksiseen seurakuntaan.
Seurakunnissa on pääkirkko ja rukoushuoneita eli tšasounia. Suuremmissa seurakunnissa toimii kaksi tai useampia pappeja, pienissä vain yksi pappi ja kanttori.
Seurakunnassa ylintä valtaa käyttää seurakunnanvaltuusto, joka valitaan nelivuotiskaudeksi. Valtuusto valitsee keskuudestaan puheenjohtajan.
Ylintä toimeenpanovaltaa seurakunnassa käyttää seurakunnanneuvosto, joka on seurakunnan valtuuston valitsema valtuuston toimikauden ajaksi. Neuvoston puheenjohtajan toimii kirkkoherra. Neuvoston apuna toimii erilaisia toimikuntia ja työryhmiä.

Karjalan hiippakunnan seurakunnat (11 kpl):

-> Karjalan hiippakunnan seurakuntien jäsenmääriä vuosina 2006, 2010 ja 2011

Helsingin hiippakunnan seurakunnat (8 kpl):

-> Helsingin hiippakunnan seurakuntien jäsenmääriä vuosina 2006, 2010 ja 2011

Oulun hiippakunnan seurakunnat (5 kpl):

-> Oulun hiippakunnan seurakuntien jäsenmääriä vuosina 2006, 2010 ja 2011

Luostarit 


Suomen ortodoksiseen kirkkoon kuuluu kaksi luostaria:

Uuden Valamon luostarinKristuksen kirkastumisen kirkko Kuva © Pyykkönen 
Uuden Valamon luostarin
Kristuksen kirkastumisen kirkko
Kuva © Pyykkönen

Kirkon laitokset 

Kirkon piiriin kuuluvat vielä mm. eräät laitokset:

Muu papisto


Muuhun papistoon kuuluvat matkapapit, sotilaspapit ja eläkkeellä olevat papit ja diakonit sekä ns. harrastuneisuutensa vuoksi pappeuteen vihityt papit ja diakonit.

Matkapapisto 


Kirkkoon kuuluu vielä matkapappeja neljästä eri toimipiiristä. Heillä on apunaan matkakanttorit. Aikaisemmin tehtävissä toivat seuraavat seuraavilla toimipaikoilla.
  • I toimipiiri: matkapappi, paikka tulee avoimeksi pastori Aleksej Sjöbergin siirtyessä Tampereen kirkkoherraksi , toimipaikkana Kokkola
  • II toimipiiri: avoin
  • III toimipiiri: lakkautettu
  • IV toimipiiri: matkapappi, rovasti Rauno Pietarinen toimipaikkana Ivalo
Venäjänkielistä maahanmuuttajatyötä hoitaa koko Suomen ortodoksisen kirkon alueella projektiluontoisesti:
  • Pavel Pugovkin (asuinpaikkana Lahti)

    Sotilaspapisto
Sotilaspappeina toimii viisi seurakuntapappia oman toimensa ohessa:
  • Yhteyspappina puolustusvoimissa, pääesikunnassa: avoin rovasti Leo Huurinaisen siirtyessä eläkkeelle Kouvolasta
  • Etelä-Suomi: pastori Markku Salminen
  • Pohjois-Suomi: arkkimandriitta Andreas Larikka
  • Länsi-Suomi: rovasti Markku Aroma
  • Itä-Suomi: avoin

    Harrastuneisuutensa vuoksi pappeuteen vihityt
Koska pappeus ei ole tutkinto eikä virka, vaan pappeuden palvelutehtävään kutsutaan, pappeuteen (papiksi ja diakoniksi) voidaan vihkiä myös täysin kouluttamaton (ilman pappisseminaaria tai yliopistollista teologista tutkintoa oleva) mieshenkilö piispan toimesta. Tällaisille ns. harrastuneisuutensa perusteella pappeuteen vihityillä on erilaisia piispan hänelle määräämiä rajoituksia, jotka saattavat koskea opetuspuheiden pitämistä ja sakramenttien toimittamista ja synninpäästön eli katumuksen sakramentin vastaanottamista.

Uskonnon opetus


Suomen ortodoksisen kirkon palkkaamia ns. kiertäviä uskonnonopettajia toimii maassa kaksi opettajaa:
  • Lapin piirissä: Olli Koskela Rovaniemeltä
  • Etelä-Suomen piirissä: tointa ollaan lakkauttamassa
Näiden lisäksi seurakuntien alueella toimii kuntien tai seurakuntien erikseen tai yhdessä palkkaamia ortodoksisia uskonnonopettajia, jotka selviävät parhaiten kysymällä asiaa omasta seurakunnasta. Pääsääntöisesti jokaisen ortodoksisen oppilaan tulee saada oman tunnustuksensa mukaista opetusta, jonka järjestämisestä vastaa oppilaan oma koulu ja kunta yhteistyössä seurakunnan kanssa.
Kirkko Internetissä Suomen ortodoksisen kirkon viralliset Internet-sivut löytyvät osoitteesa: http://www.ort.fi Lisäksi kirkolla on omat Facebook sivut nimellä: Ortodoksit Suomessa.
(Edellä olevat tiedot on tarkistettu vastaamaan tilannetta 28.10.2014)

Tiedot koonnut: HAP



Sivut, jotka ovat luokassa Suomen ortodoksinen kirkko


Tässä luokassa on 186 sivua. 

A

B

E

F

H

I

J

K


K jatkuu

L

M

N

O

O jatkuu

P

R

S

Ortodoksinen kirkko

http://www.ortodoksi.net/index.php/Ortodoksinen_kirkko

Ortodoksinen kirkko 


Maailmalla liikkuessa saatamme usein vierailla paikallisessa ortodoksisessa kirkossa. Kirkko muistuttaa paljon meidän suomalaista ortodoksista kirkkoa, mutta olemmeko saman kirkkokunnan kirkossa, se ei olekaan aina selvää. Vasta kysymys kirkon papille, "mikä on kirkkokunnan nimi ja kuka on heidän korkein piispansa", selvittää ehkä asian. Ja yllätyksekseen saattaa huomata, että vierailu esim. Englannissa Britannian ortodoksisen kirkkokunnan pyhätössä onkin vierailu aivan eri kirkkokuntaan eli Aleksandrian koptilais-ortodoksiseen kirkkoon kuuluvassa pyhätössä.
Tämän artikkelin tarkoitus on yrittää selventää itselleni ja muille käsitettä ”ortodoksinen kirkko” hieman tarkemmin. Tämä ei ole tieteellinen tutkimus ja saattaa sisältää virheitä tai vääriä tulkintoja, mutta korjaan ne huomautuksesta. Kaiken kaikkiaan käsitteen selventäminen oli kirjoittajallekin iso urakka ja vei monille sivupoluille ja joskus jopa harhateille. Artikkeli perustuu eteneviin linkkeihin, joita tulee Ortodoksi.netin sivuille sitä mukaa, kun niitä valmistuu.

Kirkon alku 


Jeesus Kristus ja hänen apostolinsa perustivat ortodoksisen kirkon, josta käytämme mielellämme nimitystä Kirkko. Järjestäytyneen Kirkon alku ajoittuu vuoteen 33 j.Kr., kun Pyhän Hengen vuodatuksella helluntaina apostolit saivat armon viedä kristinuskoa eteenpäin koko maailmalle.
Kirkolla on myös muita nimityksiä. Sitä kutsutaan Kristuksen Ruumiiksi tai Kristuksen Morsiameksi ja yleisten, ekumeenisten kirkolliskokousten säädösten mukaisesti se on yksi, pyhä, katolinen ja apostolinen Kirkko.

Apostolinen suksessio

 
Ensimmäinen helluntai Apostolit istuvat puolikaaressa, joka kuvaa kirkon yhtenäisyyttä. Heidän keskellä on yksi paikka vapaana. Se on varattu Kristukselle, Kirkon näkymättömälle johtajalle. Apostolien keskelle on kuvattu Kosmos eli maailmankaikkeus tummana alueena. Tummuus kuvaa syntiä. Sen keskellä on symbolinen kuvaus kuninkaasta. Tämä yksi henkilö kuvaa koko maailmaa, joka oli aikaisemmin ollut ilman uskon valoa ja jolle nyt Kirkko toi valoa opetuksillaan.(Kuva © Pyykkönen)
Ensimmäinen helluntai Apostolit istuvat puolikaaressa, joka kuvaa kirkon yhtenäisyyttä. Heidän keskellä on yksi paikka vapaana. Se on varattu Kristukselle, Kirkon näkymättömälle johtajalle. Apostolien keskelle on kuvattu Kosmos eli maailmankaikkeus tummana alueena. Tummuus kuvaa syntiä. Sen keskellä on symbolinen kuvaus kuninkaasta. Tämä yksi henkilö kuvaa koko maailmaa, joka oli aikaisemmin ollut ilman uskon valoa ja jolle nyt Kirkko toi valoa opetuksillaan. (Kuva © Pyykkönen)

Ortodoksisen kirkon piispat ovat apostolisen suksession eli seurannan kautta apostolien työn jatkajia. Piispojen saama vihkimys (joka siis on saatu aikaisemmin tavallisesti kolmelta muulta piispalta) siirtää piispan vihkimyksen kautta apostolin viran ja Pyhän Hengen lahjan aina uusille ja uusille piispoille katkeamattomana ketjuna alkuseurakunnan perustamisesta alkaen. Ortodoksisen kirkon pappeus on siten jatkunut samanlaisena katkeamattomana ketjuna apostolien ajoista alkaen nykypäivään piispojen suksession kautta.
Tämän vuoksi ortodoksinen usko ja oppi on annettu Kristukselta apostoleille ja heiltä edelleen Kirkon uskoksi ja opiksi. Mitään ei ole lisätty eikä mitään poistettu siitä haltuumme saadusta uskosta, opista ja tehtävästä (missiosta), joka Raamatun mukaan on taistelua (Juud.1:3) "sen uskon puolesta, joka pyhille on kertakaikkisesti annettu".
Historian synkistä vaiheista ja etenkin erilaisten harhaoppien leviämisestä huolimatta Kirkko noinakin aikoina on tehnyt uskonopillisia julistusta (etenkin ekumeenisissa kirkolliskokouksissa) ja kuvannut eri kielillä sen ytimen, johon Kirkossa on aina uskottu. Samalla se on kaikin mahdollisin tavoin ehkäissyt harhaoppien leviämistä ja kutsunut katumukseen niitä, jotka ovat repineet rikki Kristuksen ruumista. Uskomme tärkein julkilausuma on nikealais-konstatinopolilainen uskontunnustus.

Yksi suurista kirkkokunnista


Ortodoksinen kirkko on yksi maailman suurista kristityistä kirkoista. Sana ortodoksinen tarkoittaa ”oikein ylistävä”, mutta myös merkitystä ”oikeauskoinen” on käytetty, vaikkakin se helposti mielletään muiden kuin ortodoksien parissa tarkoitushakuiseksi. Sanaa "ortodoksinen" käytetään myös englanninkielessä ja joskus myös suomenkielessä aivan muussa merkityksissä, tarkoittaen mm. ortodoksi-juutalaisista tai ortodoksi-presbyteerejä. Näillä ryhmillä ei ole mitään tekemistä ortodoksisen kirkon ja ortodoksisen uskonnon kanssa.
Ortodoksien määrä maailman kristityistä on 13 % eli noin 250 miljoonaa. Luvussa ovat mukana ns. orientaaliortodoksit. Heidän lisäkseen maailmassa on noin 18 miljoonaa uniaattia eli idän kirkon riitusta noudattavia roomalaiskatolisia (kreikkalaiskatolisia). Tarkkoja lukuja on mahdotonta saada, sillä monella kirkolla ei ole minkäänlaista rekisteriä jäsenistään, vaan ko. kirkkojen kohdalla kyse on arvioista.
Suurin kirkkokunta on roomalaiskatolinen kirkko (61 %, jäseniä noin 1200 miljoonaa). Suomessa valtakirkkona olevia luterilaisia on maailmassa 3 % eli noin 61 miljoonaa, mutta on huomattava, että luterilaiset jakautuvat maailmalla yli sataan itsenäiseen kirkkoon, joiden opilliset erot saattavat olla huomattaviakin.

Ortodoksinen ~ kreikkalaiskatolinen 


Sana ortodoksinen on käytössä mm. Suomen ortodoksisen kirkon nimessä. Aiemmin kirkkokuntamme nimenä käytettiin ”Suomen kreikkalaiskatolista kirkkoa”. Kansainvälisten yhteyksien vahvistuessa ja tietoisuuden sekä uskonnollisen sanastomme lisääntyessä omasta ja muistakin kirkkokunnista, kirkkokuntamme nimi muutettiin vastaamaan paremmin sen oikeaa merkitystään.
Sana kreikkalaiskatolinen tarkoittaa nykyään suomenkielessä aivan muuta kuin ortodoksinen. Kyseistä määrettä käytetään niistä ortodoksisesta kirkosta eronneista kirkoista, joilla on ns. itäinen riitus (jumalanpalvelusjärjestys), ja jotka tunnustavat roomalaiskatolisen paavin ylivallan. Kyseiset kreikkalaiskatoliset kirkot eli uniaatit kuuluvat siis roomalaiskatoliseen kirkkoon.

Ortodoksinen kirkko 


Maailmalla ortodoksinen kirkko tunnetaan mm. englanninkielisillä nimillä itäiset ortodoksit (Eastern orthodox) tai kansallisesti nimettyinä kreikkalais-ortodoksit (Greek-ortohodox) tai venäläis-ortodoksit (Russian-orthodox) jne.
Myös muita kirkkoja, joiden nimessä on sana ”ortodoksinen”, on olemassa. Tämä ortodoksinen ”alue” on erittäin sekava ja monisäikeinen. Niistä hieman tarkemmin myöhemmin.
(Itäisen) ortodoksisen kirkon katsotaan jatkavan siis katkeamattomasti alkukirkon perinteitä. Ortodoksit katsovat, että muut kirkot ovat vuosisatojen saatossa eronneet tästä perinteestä erilaisista syistä. Ortodoksinen kirkko on jatkanut tätä perinnettä suuremmin muuttamatta oppejaan ja riitustaan. Tiettyjä kansallisia piirteitä liturgiseen käytäntöön on matkan varrella tullut, mutta uskon ydin on sama kuin noin 2000 vuotta sitten perustetulla kirkolla.
Ortodoksinen kirkko tunnustaa 7 yleistä eli ekumeenista kirkolliskokousta, jotka pidettiin vuosien 325 – 787 aikana. Näissä kirkolliskokouksissa torjuttiin valtaosa erilaisista harhaopeista, joiden seurauksena syntyi useita eri harhaoppisia kirkkokuntia, joista osa käyttää yhä nimessään sanaa ortodoksinen ja näin aiheuttavat hämminkiä kirkkokuntien identifioimisessa.

Nykyinen ortodoksinen kirkko 


Nykyinen, koko maailman laajuinen ortodoksinen kirkko on jakaantunut 14 - 15 autokefaliseen ja viiteen autonomiseen paikalliskirkkoon, jotka kuuluvat eri jurisdiktioihin (valtapiiriin, kirkolliseen vaikutusalueeseen).
Autokefaiset kirkot ovat täysin itsenäisiä hallinnollisesti ja kanonisesti, mutta autonomiset kirkot kuuluvat jonkin autokefalisen kirkon valtapiiriin etenkin juuri kanonisissa ja eräissä muissakin asioissa.
Kaikkien em. ortodoksisten kirkkojen kesken vallitsee täysi ehtoollisyhteys eli tietyin edellytyksin niiden jäsenet voivat osallistua toistensa ehtoolliselle jakaen saman uskon ja saman käytännön (praksiksen). Kirkoilla on ollut historiansa aikana tai on yhä tilapäisiä katkoksia keskinäisissä suhteissaan niiden jäädessä kuitenkin vain kirjallisiksi eikä niistä ole muodostunut täyttä skismaa (uskonriitaa).
Konstantinopolin ekumeenisella patriarkalla on ensisijainen asema, "ensimmäinen vertaistensa joukossa", koko ortodoksisessa kirkossa, mutta hän ei ole kaikkien ortodoksien päämies kuten Rooman paavi. Hänen asemaansa voisi kuvailla esimerkiksi kaikkien paikalliskirkkojen puheenjohtajaksi.

HAP

Autokefaliset ja autonomiset ortodoksiset kirkot

Autokefaliset kirkot
Neljä vanhaa patriarkaattia: Konstantinopoli | Aleksandria | Antiokia | Jerusalem
Viisi uutta patriarkaattia: Venäjä | Serbia | Romania | Bulgaria | Georgia
Autokefaliset arkkipiispakunnat: Kypros | Kreikka | Puola | Albania | Tšekki ja Slovakia | Amerikka*

Autonomiset kirkot
Siinai | Suomi | Viro* | Japani* | Kiina* | Ukraina*

Merkki * tarkoittaa, ettei autokefaliaa tai autonomiaa ole tunnustettu ortodoksisessa maailmassa kattavasti.
 
Luokka:Kirkkohistoria
 

http://www.ortodoksi.net/index.php/Luokka:Kirkkohistoria
 
Mitä kirkkohistoria on?


Kirkkohistoria on ortodoksisen sekä myös tietysti yleisen teologian opiskelun osa-alue, joka käsittelee kristinuskon, Kirkon ja muiden kristillisten liikkeiden menneisyyttä. Kirkkohistoriallisessa tutkimuksessa käytetään perinteisiä historiatieteen menetelmiä. Näin kirkkohistoria ei siis ole oma itsenäinen tieteenala, vaan teologiaan ja historiaan liittyvä oppiaine.

Kirkkohistoria jaetaan yleensä alaoppiaineisiin historian eri aikakausien mukaisesti.

Kirkkohistorian ensimmäisenä kristillisenä historiankirjoituksena voidaan pitää jo Raamatun evankeliumeja, vaikka niitä ei tietenkään ole kirjoitettu nykyaikaisen historiankirjoituksen kriteereihin perustuen. Aivan ensimmäisenä kristillisen seurakunnan historiana voidaan pitää Raamatussa olevaa Apostolien tekoja.

Merkittävin ensimmäisten vuosisatojen kirkkohistoria on Kesarean piispan ja kirkon historiankirjoituksen perustajan Eusebios Kesarealaisen (vv. 275-339) "Kirkkohistoria" (Εκκλησιαστική Ιστορία / Ekklesiastike historia / Historia Ecclesiastica), joka valmistui vuonna 330. Hänen jälkeensä historiaa ovat kirjoittaneet esimerkiksi pyhä Hieronymos Stridoniumilainen (k.420), Kyyroksen piispa Theodoretos Kyyroslainen (k.n.460) ja pyhä Theofylaktos Ohridilainen (k.1000-luvun lopulla).

Yliopiston oppiaineena kirkkohistoria on määritelty Joensuun yliopiston ortodoksisen teologian koulutusohjelmassa seuraavasti: Tutkii ortodoksisia kirkkoja, aatteita, ilmiöitä ja henkilöitä. Tarkastelun kohteena on ihmisen toiminta, kirkkojen elämä kehitys ja muutos sekä vuorovaikutus muun yhteiskunnan kanssa. Tavoitteena on ymmärtää kirkollisen elämän oman aikansa historiallisia ja yhteisöllisiä edellytyksiä ja vaikutuksia sekä menneisyyden merkitystä myöhemmässä ajassa.


Kirkkohistoria-sarja


Kirjoittanut Petja Pyykkönen

Varhaiskirkon aika (30-313)
1. Kristinuskon historiallinen tausta
2. Ensimmäinen helluntai
3. Apostolinen lähetystyö
4. Varhaiskirkon elämää
5. Vainot
Lisää luettavaa varhaiskirkon ajasta
Kirkolliskokousten aika (313-787)
6. Marttyyrien kirkosta valtion kirkoksi
7. Harhaopit ja kirkolliskokoukset
8. Orientaalisten kirkkojen synty
9. Vanhat patriarkaatit
10. Luostarilaitoksen syntyminen
Lisää luettavaa kirkolliskokousten ajasta
Bysantin aika (787-1453)
11. Bysantti
12. Jumalanpalveluselämän muotoutuminen
13. Kirkkotaide
14. Hesykasmi
15. Itä ja länsi vieraantuvat
16. Slaavien käännytys
17. Kristinuskon tulo Venäjälle
18. Kirkon jakaantuneisuus syvenee
19. Islamin leviäminen
20. Lännen kirkko uudella ajalla
Lisää luettavaa Bysantin ajasta
Kansalliskirkkojen aika (1453->)
21. Balkanin kirkot
22. Moskova - Kolmas Rooma
23. Ekumeeninen patriarkaatti islamin puristuksessa
24. Vanhat patriarkaatit uudella ajalla
25. Lännen kirkko jakaantumisen jälkeen
26. Venäjän kirkko 1900-luvulla
27. Vanhat patriarkaatit 1900-luvulla
28. Ekumenian historia
29. Uuden ajan lähetystyö
30. Euroopan Unioni ja ortodoksisuus
*
Lue myös isä Andrei Verikovin Liturgista teologiaa -artikkelisarja



Tällä luokalla on 35 alaluokkaa. 

1

1 jatkuu

2

3

4

5

6

7

7 jatkuu

8

9

A

E

H

O

T

V



Δεν υπάρχουν σχόλια: